Hybridipilvi on nykyään monien organisaatioiden arjen todellisuutta. Yritykset yhdistävät paikallisia järjestelmiä ja pilvipalveluja tavalla, joka asettaa integraatioarkkitehtuurille aivan uudenlaisia vaatimuksia. Tässä artikkelissa käymme läpi keskeisimmät kysymykset, joita hybridipilviympäristön integraatiosuunnittelussa kohdataan.
Oli kyse sitten vanhojen järjestelmien modernisoinnista tai uusien pilvipalvelujen käyttöönotosta, integraatioarkkitehtuurin suunnittelu on ratkaisevan tärkeää. Hyvin suunniteltu hybridipilvi-integraatio varmistaa, että data kulkee sujuvasti eri ympäristöjen välillä ilman tietoturvaongelmia tai pullonkauloja.
Hybridipilvi integraatioarkkitehtuurissa tarkoittaa ympäristöä, jossa yrityksen järjestelmät, data ja prosessit jakautuvat paikallisen infrastruktuurin (on-premises) ja yhden tai useamman pilvipalvelun välille. Integraatioarkkitehtuuri määrittelee, miten nämä eri ympäristöissä sijaitsevat komponentit kommunikoivat keskenään saumattomasti.
Käytännössä hybridipilviympäristössä voi olla esimerkiksi yrityksen oma tietokanta palvelinkeskuksessa, asiakkuudenhallintajärjestelmä pilvipalvelussa ja toiminnanohjausjärjestelmä osittain molemmissa. Integraatioarkkitehtuuri rakentaa sillat näiden komponenttien välille. Tämä eroaa puhtaasti pilvinatiivista arkkitehtuurista siinä, että yhteydet kulkevat organisaation oman verkon ja julkisen pilven välillä, mikä tuo mukanaan erityisiä teknisiä ja tietoturvallisia haasteita.
Hybridipilvi asettaa integraatioarkkitehtuurille selvästi tiukemmat vaatimukset kuin yhtenäinen ympäristö. Arkkitehtuurin täytyy hallita useita verkkorajapintoja, erilaisia autentikointimenetelmiä, vaihtelevia latensseja ja eri palveluntarjoajien protokollia samanaikaisesti. Yksinkertainen point-to-point-integraatio ei enää riitä.
Konkreettisesti hybridiarkkitehtuurin suunnittelussa korostuvat seuraavat vaatimukset:
Nämä vaatimukset tarkoittavat, että hybridipilvi-integraatio edellyttää selvästi enemmän suunnittelutyötä kuin perinteinen ympäristö. Arkkitehtuurin täytyy olla joustava mutta samalla hallittavissa.
Hybridipilviympäristössä yleisimmin käytetyt integraatiomallit ovat API-pohjainen integraatio, viestinvälitysarkkitehtuuri (message broker), integraatioalusta (iPaaS) sekä tapahtumapohjainen arkkitehtuuri. Mallin valinta riippuu datan volyymista, reaaliaikaisuusvaatimuksista ja olemassa olevista järjestelmistä.
API-pohjainen malli on hybridipilviympäristön yleisin lähestymistapa. Jokainen järjestelmä tarjoaa rajapinnan, jonka kautta muut komponentit voivat lukea tai kirjoittaa dataa. Tämä malli on selkeä ja helposti dokumentoitava, mutta vaatii huolellista API-hallintaa erityisesti silloin, kun rajapintoja on kymmeniä.
Viestinvälitysarkkitehtuurissa järjestelmät kommunikoivat jonon tai viestikanavan kautta ilman suoraa yhteyttä toisiinsa. Tämä parantaa vikasietoisuutta ja skaalautuvuutta, koska lähettävän järjestelmän ei tarvitse odottaa, että vastaanottaja on käytettävissä juuri sillä hetkellä. Tapahtumapohjaisessa mallissa järjestelmä reagoi tapahtumiin automaattisesti, mikä sopii hyvin myös ohjelmistorobotiikan integraatioihin.
Integraatioalustat (iPaaS) tarjoavat valmiita konnektoreita yleisimpiin pilvipalveluihin ja paikallisiin järjestelmiin. Ne sopivat erityisesti hybridipilviympäristöön, koska ne on suunniteltu alusta alkaen toimimaan eri ympäristöjen välillä ja tarjoavat keskitetyn hallinnan.
Hybridipilvi monimutkaistaa integraatioiden tietoturvaa merkittävästi, koska data liikkuu organisaation hallitseman verkon ja julkisen pilven välillä. Jokainen rajapinta on potentiaalinen haavoittuvuuspiste, ja tietoturva täytyy suunnitella koko integraatioketjulle, ei pelkästään yksittäisille järjestelmille.
Keskeisiä tietoturvanäkökohtia hybridipilvi-integraatiossa ovat:
Tietoturva ei ole jälkikäteen lisättävä ominaisuus, vaan se täytyy rakentaa osaksi integraatioarkkitehtuuria jo suunnitteluvaiheessa.
Hybridipilvi-integraatio kannattaa valita silloin, kun organisaatiolla on merkittäviä paikallisia järjestelmiä, joita ei voida tai kannata siirtää pilveen, kun regulaatio tai tietosuojavaatimukset edellyttävät datan säilyttämistä tietyissä sijainneissa tai kun investoinnit olemassa olevaan infrastruktuuriin ovat niin suuret, ettei sen korvaaminen ole taloudellisesti järkevää.
Pilvinatiiviarkkitehtuuri on puolestaan parempi valinta silloin, kun rakennetaan täysin uutta järjestelmää ilman legacy-riippuvuuksia ja kun skaalautuvuus sekä nopea kehitys ovat tärkeimpiä prioriteetteja. Monille yrityksille hybridimalli on kuitenkin käytännön pakko, ei valinta, sillä vuosia tai vuosikymmeniä käytössä olleet järjestelmät eivät siirry pilveen hetkessä. Tällöin hybridipilvi-integraatio mahdollistaa modernisaation hallitusti vaiheistamalla.
Hybridipilvi-integraatioarkkitehtuurin suunnittelu etenee käytännössä viidessä vaiheessa: nykytilan kartoitus, integraatiotarpeiden määrittely, arkkitehtuurimallin valinta, tietoturvasuunnittelu ja toteutuksen vaiheistus. Suunnittelu kannattaa aloittaa aina liiketoimintatarpeista, ei teknologiasta.
Me River IT:llä olemme auttaneet organisaatioita rakentamaan toimivia integraatioarkkitehtuureja tilanteissa, joissa vanhat järjestelmät ja uudet pilvipalvelut täytyy saada toimimaan yhdessä. Kokemuksemme mukaan selkein virhe on lähteä liikkeelle teknologiavalinnasta ennen kuin liiketoimintaprosessit ja datavirrat on kuvattu riittävän tarkasti. Kun pohjatyö tehdään huolellisesti, hybridipilvi-integraatio on hallittavissa oleva kokonaisuus, joka tukee yrityksen kasvua pitkälle tulevaisuuteen.